tiistai 14. lokakuuta 2014

Totuus vaihto-vuodesta

'Sun teksteistä jotenkin huokuu se, että et tykkää olla sielä, ja yrität pysyä posittiivisena :/' Tällaisen kommentin sain vähän aikaa sitten tällasen kommentin mun postaukseen ja se jotenkin alko ärsyttämään mua hirveesti. IMG_1775
Eli siis ymmärrän, että kaikki eivät ole vaihdossa olleet eivätkä tule ikinä olemaankaan, joten aion nyt vähän valottaa tätä vaihto-vuosi asiaa niille jotka eivät siitä ole perillä. Tuo kommentti on niin kaukana totuudesta kun vaan voi olla.
Mä kyllä yritän pysyä positiivisena parhaani mukaan, sillä ei tää vaihdossa olo ole mitään ruusuilla tanssimista ja oon huomannut, että kun iloitsee pienistä asioista ne tekee sen ison kokonaisuuden. Elämä, ainakin meillä täällä hyvinvointivaltioissa missä meidän perustarpeet on turvattu, on ihan sitä miksi me se itse luodaan. Jos lietsoo negatiivisuutta ympärillään niin sitä varmasti sitten löytää edestäänkin. IMG_2590Tämä vuosi ei ole mikään 12 kuukauden loma. Tää on yksi elämä vuodessa. Eräs mies sanoi mulle, että sähän olet nyt vuoden lomalla ja mun teki mieli kiljua, että ehei tää ei kyllä mikään loma ole. Sä tulet yksin tänne maahan, ilman ystyäviä, perhettä, ilman että tunnet ylipäätään ketään, outo ruoka, talo, sänky, huone ja ylipäätänsä kaikki on uutta ja outoa. Siinä on aika paljon työtä, että jaksaa läpi ihan normaali päivistä. Osa tässä vuodesta toki on 'lomamaista' ja oon sitä itsekkin kokenut jo jonkun verran. Mutta samalla sä koet niin paljon tunteita mitä sä et välttämättä ole ikinä kokenut, että välillä oot ihan sekaisin. Koti-ikävä voi olla hirveä, yksinäisyys, se tunne että kuulunko mä nyt oikeesti tänne, erilaiset haasteet ja se että sun täytyy nyt selvitä niistä ilman äitiä ja isää kasvattaa sua hirveesti. Mä tiesin jo vaihtoon tullessani, että tää ei tuu olemaan helppoa. Mä halusin vaihtoon, jotta mä oppisin itsenäisemmäksi, ehkä tuntemaan itseäni vähän paremmin, tulisin ylipäätänsä vahvemmaksi ihmisenä ja oppisin arvostamaan kotia. En mä tullut tänne vaan bilettämään ja makaamaan biitsillä. Ei sillä, ettenkö mä siitäkin nauttisi. 

IMG_1961
Noh pointtini on tässä se, että vaihto-oppilaana olleassa elämä on ihan tavallista arkea. Ei aina niin loistokasta. Mä oon istunut monet perjantai-illat kotona katsomassa telkkaria host perheen kanssa, kun kaverit on ollut ulkona juhlimassa. Mä oon tuntenut koti-ikävää, mä oon joutunut tilanteisiin jossa en olisi missään nimessä halunnut olla, mä oon toivonut että olisin päässyt jonnekkin lähemmäksi rantaa, mä oon ollut sellaisessa tunteiden vuoristoradassa että oksat pois MUTTA SILTI EN KERTAAKAAN OLE TOIVONUT, ETTÄ EN OLISI LÄHTENYT VAIHTOON.  IMG_2973
Tää on ehdottomasti elämäni paras päätös! Mä oon oppinut jo niin paljon uusia puolia itsestäni, mä oon saanut niin paljon itseluottamusta, mä oon tutustunut mahtaviin ihmisiin, mä oon nähnyt Sydneyn ja upeita rantoja, mä oon tullut paremmaksi englannissa ja mä olen oppinut arvostamaan kotia, ysäviä ja perhettä suomessa mutta olen myös tajunnut kuinka tärkeää matkustaminen mulle on. Se saa mut tuntemaan, että oon elossa. 

IMG_0950
Koska sun ei tartte keskittyä kouluun niin paljoa, täällä sulla on aikaa tehdä kaikenlaista muuta kivaa ja mä rakastan sitä. Mä oon alkanut kokkaamaan (ennen olin ihan sairaan huono siinä), mä harjottelen käsilläseisontaa, mä aion alkaa auttamaan ridin for disabled- hevostallilla ja myös itse ratsastaa, mä aion liittyä nuorten counselloriin, mä haluaisin perustaa oman interact (rotary klubi nuorille ihmisille) tänne Tumumtiin ja ylipäätänsä nauttia elämästä ja 'live a little'.
IMG_0825 Oon viettänyt täällä mun elämäni parasta aikaa ja vaikka Tumut onkin pikku-kylä kaukana kaikesta mä rakastan tätä paikkaa. Tää on nyt mun kotini ja ihana koti onkin. Mun ekan host perheen kanssa on myös käynyt hyvä tuuri sillä nää on tosi ihania. Oon saanut kavereita ja joitakin nään jo vapaa-ajallakin ja joihinkin oon saanut sellasen oikeen yhteyden. Mua pelottaa jo valmiiks, että kun pitää lähteä. Mulla on asiat täällä niin hyvin ja elämä on täynnä jännitystä, että kotiin paluu ei oikeen houkuta.
IMG_0882 Eli siis palatakseni tuohon aikaisempaan kommennttiin, sääli että olet saanut sellaisen kuvan, että en viihtyisi täällä sillä mä viihdyn paremmin kuin hyvin. Rakastan täällä oloa! Rakastan sitä haasteiden ottoa ja seikkailu fiilistä mikä täällä on, sitä että nyt mä oon oikeesti niin itsenäinen, että uskalsin matkusaa maailman toiselle puolelle yksin, rakastan Australialaisia, rakastan Australiaa ja elän unelmaani vaikka kaikki ei aina täydellistä olekaan. Ja luulempa vain, että monet vaihtarit pystyy samaistumana tähän tekstiin. Ja te jotka, ette ole vaihdossa jos jotain tästä teksistä muistatte niin muistakaa se että, kun teidän kaveri/sukulainen tai kuka tahansa palaa vaihdosta älkää kysykö 'No millanen sun lomasi oli?'

11 kommenttia:

  1. Täyttä totta joka sana! Ja tosi hyvä postaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaaw kiitos Sara!<3 Sinä vaiharina ymmärrät varmaan hyvin mistä puhun :D

      Poista
    2. TODELLAKI! Itekki kävin blogin puolel vähän avautumassa... :D hev

      Poista
  2. Mä en ikinä kommentoi blogeihin, enkä melkeen ikinä edes lue postausten tekstejä, mutta tää postaus oli ihan älyttömän koukuttava ja hyvä! Ite oon nyt lukion ykkösellä ja haaveena olis vaihto kakkosella, mutta haaveeks se taitaa vaan jäädä. Vissiin rotarylle ei voi enää hakea? Mua jotenkin harmittaa ihan kauheesti ajatus siitä että mun "elämän paras vuosi" saattaa jäädä kokematta :( Olisko sulla mitään vinkkejä että miten tähän vaihdon suunnitteluun sais vähän sellasta lisäpotkua? :D Ja miten sä juttelit siitä sun vanhemmille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Amanda kiitos ihanasta kommentista! :) Rotaryn ensi vuodelle voi hakea mielestäni hyvin vielä ennen joulua eli go for it. Googleta sun alueen läihenen rotary klubi ja soita nuorisovastaavalle ja kerro että oot kiinostunut! Mä kerroin ihan suoraan et halusin vaihtoon ja sit alettiin kattoo vaihtoehtoja. Tosi monet järjestöt on hirmu kalliita ja Rotary on hieman halvempi mikä on tosi hyvä! Toivottavasti pääsisit vaihtoon, se on niin mahtavaa <3

      Poista
  3. Ihana postaus!!! Ja voin niin samaistua tohon! Se on nii totta, et vaikka joka päivä ei ookkaan mitään juhlaa, nii en hetkeekäån vaihtais pois! ❤️

    VastaaPoista
  4. Luen tällä hetkellä monia vaihtoblogeja, mutta itse siis en vaihto-oppilaana ole ollut. Omasi eroaa kuitenkin muiden blogeista juuri senkin takia, että olet kertonut avoimesti myös vaihtovuotesi ei niin mukavista puolista. Mielestäni sinusta saa aidomman kuvan, kuin muista lukemistani blogeista juuri sen takia, että kerrot monipuolisesti sekä positiivisia ja negatiivisia asioita! Tämän kautta myös ne, jotka ovat suunnitelleet lähtevänsä vaihtoon osaavat varautua siihen, ettei se vuosi tule olemaan kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka varmasti todella uskomaton kokemus onkin. Hyvää loppuvaihtovuotta sulle!:)

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu! (thumbs up)
    Olin itse Jenkeissä vaihdossa rotareiden kautta viime vuonna, ja nyt jälkeenpäin kuva on vähän tasoittunut viime vuodesta, päällimmäiseksi mieleen on jäänyt vain ne hyvät asiat, ja 'ongelmat' ovat jääneet taka-alalle, tai unohtuneet. Mutta kyllä, kun sitä enemmän alkaa miettimään, muistaa kuinka ensimmäinen neljännes vuodesta meni aika yksin: olihan niitä ihmisiä, joiden kanssa vietti aikaa silloin tällöin ja oli kiva perhe, mutta ainakin minulla vuosi alkoi tuntua ikimuistoiselta vasta joulun alla! Sen jälkeen viimeiset reilut 7 kuukautta menivätkin aivan liian nopeasti...

    eli halusin vain sanoa, että tiedän tunteen, (varsinkin suomeen palaamisen jälkeen on saanut oikoa sitä tosiasiaa etten ollut lomalla vuotta) ja tiedän myös että siitä pääsee yli, tai sen kanssa oppii elämään... okei, kuulostaapas dramaattiselta, mutta you can do it girl!

    -kia
    http://kiaanette.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Aivan superhyvä teksti!
    Olin itse viime vuoden Argentiinassa Rotareiden kautta. Noi kertomasi asiat on aivan täyttä totta, vaihto-vuodessa on ylä- ja alamäkiä, niinkuin jokaisessa vuodessa. Alku on aina hankalaa. Sekä ihanaa ja hankalaa. Itelläni oli tosi pahat ekat viikot, oikeestaan itkin aina illalla sängyssä. Mutta en sen takia, että olisin halunnut kotiin. Meillä ei vain ollut ollenkaan yhteistä kieltä, argentiinalaiset kun eivät tuota englantia puhu. Ei mulla kuitenkaan alun hankaluuksista huolimatta tullut koskaan sellaista fiilistä, että olisin halunnut lähtee kotiin, vaan alku sai mut vaan sisuuntumaan ja tajuamaan, että minähän olen se joka tekee tästä vuodesta unohtumattoman.

    Oon seurannu innolla sun alkuvuotta ja varmasti teet siitä omannäköises ja unohtumattoman. Hyvää loppuvuotta sulle! :)

    VastaaPoista
  7. Herranjumala kuinka pelottavan paljon pystyn tähän postaukseen samaistumaan! Ihanku olis omasta suusta tullut. Itse oon tällä hetkellä Jenkeissä vaihdossa, ja on tää ihanaa ja tosi vaikeeta samaan aikaan. Sait just uuden lukijan, hyvä blogi ja tosi ihania kuvia! :)

    VastaaPoista